.: toukokuuta 2013

Olisipa jossain joku paikka, joka olisi tehty juuri minulle. Paikka jossa olisi hyväksyntään, tasa-arvoa ja yhteistyötä. Hartain toiveeni olisi että saisin tehdä oman pilvilinnani.

En ole kylläkään ainut. Antiikin kreikasta lähtien ihmiset ovat miettineet ja puhuneet siitä millainen maailman tulisi olla. Nykyäänkin ihmisten omat utopiat pursuvat kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista.
Kuka nyt ei haluaisi rakentaa omaa maailmaa?

Voisin melkein sanoa että ihminen pitää omaan taloaan valtiona ja perhettä sen kansalaisina. Perheen jäsenet sopivat yhdessä säännöistä, ja niiden rikkomisesta tulevista rangaistuksista.

Pääsin tänä keväänä taitavan valokuvaaja Hendrik Zeitlerin luennolle. Vuonna 2011 hän kuvasi A place of one’s own –kirjan. Hänellä oli mahdollisuus päästä kuvamaan Norjan ja Ruotsin sisällä olevista taloista jotka elävät kuin oma valtio. Talossa keskustellaan paljon politiikasta ja yritetään vaikuttaa valtion epäkohtiin. Niin paljon että Norja ja Ruotsi joutuivat purkamaan osan taloista tyhjiksi.

Paina tästä jotta pääset tarkemmin tutustumaan muihin Hendrikin töihin!

Mutta mitä jos minä tai sinä saisimme päästä tekemään sellaisen oman paikan, oman yhteiskunnan?

Minun olisi varmasti tällainen...

Ympäristö

Mietin että paikan tulisi ehdottomasti olla lämmin, mutta tämän päivän helleaallot saivat minut miettimään toisin. Olen niin huono sietämään lämmintä säätä. Vaikka kevät on täällä jo aluillaan, on päänahkani jo ehtinyt palaa moneen otteeseen. Ja huomaan senkin että kuumuudessa olen niin paljon väsyneempi. Joten paikka saisi olla lämmin, mutta ei niin hiostava, sopiva. Lunta saisi tulla joka vuosi, ja sademäärä saisi olla korkeampi kuin täällä Suomessa. Jos mietin minkä näköistä saisi olla, niin mieleeni tulee Sveitsi ja Italia.

Niitä ei voita mikään.

Meillä on perheessämme traditio että saame peruskoulun jälkeen lähteä sinne minne haluamme. Pelattuani liikaa assassins creed peliä, päätin että Firenze on se paikka. Ja kaunishan paikka onkin, taidetta oli liikaa tämmöiselle taiteilija sielulle. Mutta matkan aikana poikkesimme San Gimianon kaupunkiin. Matka sinne oli jo niin taivaallinen, en yhtään ihmettele miksi Toscanan alueella on paljon taiteilijoita ympäri maailmaa. Toivottavasti minäkin eksyn sinne jonain päivänä.

Rakastuin ehkä eniten San Gimianon muureihin ja sokkelokatuihin. Ja ylhäällä oleviin torneihin joista pystyi ihastelemaan koko aluetta. Muurit toivat ihanan turvallisuuden tunteen. Yksi asia minkä vaatisin omaan maahani.

Italiasta pidän, mutta ihmisiä on hieman liikaa, varsinkin turisteja, mutta ei niin paljon kuin roomassa. Italiasta ottaisin itselleni maisemat, rakennukset ja ihmiset. Pois jättäisin kyllä baarit ja tupakan. Aivan liikaa makuuni.

Mutta, on myös toinenkin paikka, joka on minulle yhtä tärkeä ja rakas, joten näistä kahdesta pitäisi tulla sekoitus.

Olen käynyt Sveitsissä enemmän kuin perussuomalainen Turkissa. Ehkä siksi koska äitini sisko asuu siellä, ehkä siksi koska maailma on pieni mutta sisältää niin paljon kauneutta.

Viime vuonna pääsin äitini siskon Sannan kaverin Prishkan mökille. Matka mökille oli pitkä ja loppu matka jouduimme kävellä aina vain ylemmäs ja ylemmäs.

Matka oli varmaan yksi hienoimmista mitä olen koskaan tehnyt. Kävelimme suoraan sumupilveen. Lempeä kylmätuuli puhalsi poskeeni ja lehmien kellot kaikuivat ilmassa. Silloin tajusin kuinka harmissaan olen siitä että tällaiset elämänmuodot ovat häviämässä. Puhun siitä että kaikki pitää tehdä itse. Mikään ei ole itsestään selvää ja mikään ei synny tyhjästä. Oli niin ihanaa hakea metsästä pieniä sieniä, saada maistaa itse tehtyä vuohenmaito juustoa ja opin paljon siitä miten luonnosta voi löytää jokapäiväisiä asioita. Prishka opetti miten eri kasvit auttavat menkkakivuissa tai päänsäryssä.

Ja se hiljaisuus ja sade jotka tulivat luokseni, voi kyllä kiitos..

Sveitsissä olen kyllä oppinut sen että menisit minne vaan, jossain siellä odottaa seikkailu. Olen myös oppinut arvostamaan työtä ja luontoa, ja sitä että minulla on aidosti vapaus nautti ympäristöstä niin paljon kuin haluan.

Eli loppujen lopuksi ympäristön tulisi olla; luonto rikas, pieni kaupunki, aurinkoa, hiljaisuutta, tilaa, taidetta, paljon kauniita katuja. Aika paljon semmoista mitä nämä kuvat kertovat

Nyt valtioni ympäristö on valmis. Mutta entä ihmiset ja miten me toimimme keskenään? Tähän kuvat eivät auta, joten puhukoot sanani niiden puolesta.

Ihmiset ja yhteiskunta

Käsitykseni yhteiskunnasta kulkee aika samaa linjaa Rousseaun ja Rawlsin kanssa.

Yhteisöni olisi pieni. Toimisimme keskenään kuin perhe, olisimme kuin iso perhe. Rahaa ja valtio olisivat olemattomia. Jos joku tarvitsee jotain hän ’maksaa’ hänen taidoillaan tai tavaralla, vaihtokauppa kahden henkilön välillä. Tämä vaihtokauppa sisältää kaiken valtion sisällä olevat tärkeät asiat kuten; talouselämän, koulutuksen, terveydenhuollon ja tietenkin
päivittäistarpeet.

Ja kun asioista tulisi puhua tai asioista tulisi päättää , kaikki olisivat mukana päättämässä, Rawlsin oikeudenmukaisuuden teorian mukaan.
Kaikki olisi tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia.

Olen kyllä sellainen ihminen että haluan tuntea kaikki ja haluan keskustella kaikkien kanssa kaikesta, mutta kun meitä on täällä tällä hetkellä liikaa, siksi tämmöinen pienyhteisö olisi minulle paras. Rahaa en siksi haluaisi kun se ajaa vaan jotkut rikkaiksi ja jotkut köyhiksi, ilman rahaa oppisimme arvostamaan toisten taitoja.

Uskonto olisi kaikkien valittavissa, ja kaikilla tulisi mahdollisemman tasa-arvoiset asemat harjoittaa sitä.

Ja eläimet!

Ne saavat tallustella siellä täällä. Pyrkisin kyllä kannattamaan kasvisruokaan, koska se on ympäristöystävällisempi, ja en koskaan haluaisi tehdä eläimistä ’tuotantolaitteita’ vain siksi että saisin ruokaa. Valtiossamme voisimme yhdessä nauttia luonnon ihanista eineksistä.

Ilmastonmuutokseen lisäten, autoja ei saisi olla yhtäkään kaupungissa. Kun se olisi niin pieni, emme tarvitse muuta kuin jalat. Mutta jos kauemmaksi haluaisimme mennä käyttäisin pyöriä. Energiana toimisi tietenkin kaikki saastuttomattomat muodot.

Siinä olisi tietenkin minun valtioni.

Yksi asia unohtui! Pilvet! Pilvienbongaus mahdollisuudet tulisi olla mahtavat, eli paljon korkeita paikkoja!

Viikonloppuna pitäisi sitten tulla filosofia -postauksia!

Niitä odotellessa
Rakkaudella Aurora

Tänään oon viettänyt koko päivän autossa.

Ennen olin kyllä semmoinen että keksin niin paljon tekemistä, nyt vaan istuin ja katsoin vaihtuvaa maisemaa...

’’ Box cloud, box cloud, Box cloud just found a cloudfriend!’’

Vihdoin kotona.

Meillä kaikilla oli ihan hirveä nälkä. Ja tietenkin meillä ei ollut mitään ’erikoista’ äitienpäivän kunniaksi.

No sitten alkoi löytymään kaikkia herkkuja; patonkia, mehua, teetä, henzin tomaattipapuja, tonnikalaa, kananmunia ja jälkiruuaksi limesorbettia ja vadelmia.

Hetkessä ilmapiirissä oli äitienpäivä olo!

TV:stäkin tuli erittäin hauska ohjelma, jolle me naurettiin perheen kanssa ihan hullun lailla.

siskoni poikaystävä osti nämä kukat äidille juuri kun olimme lähdössä turusta. Hän halasi äitiä ja lauloi * Äidille kukkia mäen laelta*

Kyllä oma chere mama on ihan huippu!

Äiti sai lahjaksi meiltä siskoksilta matkustus kirjan. Vaellus ja kiipely painotteisen. Noin viikko sitten äitini palasi Mount Everest retkeltään, ja viime vuonna hän oli Kilimanjaron huipulla.

Go Äiti!!!!

Äiti juuri tuli luokseni ja ojensi tämän kirjan minulle.

Jee! Vintagea (:

Täältä löytyy varmasti kaikkea aarteita!

Rakkaudella Aurora

Ps.

Vahdoin fontin koska uskon että vanhempi oli ’huonolukuisempi’

Onko tämä parempi?

.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Filosofiomassa

perjantai 17. toukokuuta 2013

Ihanneyhteiskuntani

torstai 16. toukokuuta 2013

lets go back #2

sunnuntai 12. toukokuuta 2013