keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kukkaistyttö... ♥


Elämän yllätykset on kyllä aina niin ihanat...
Eilinenkin harmaa päivä kääntyi auringon palvelemaksi.

Oleskelin ulkona, nautin taas lämmöstä iholla, ja makoilin nurmikolla...


( psst. Nämä kuvat on oikeasti melkein kuukausi sitten otettu...
leikitään että ne otettiin eilen.. )


En ole oikeastaan ehtinyt ( oikeastaan rahapuolen takia ) en ole ostellut mitään ihania kesäjuttuja...

Mutta!

Siskoni antoi minulle tämän pallo ihanuus mekon,
Velkojen maksamisena.

Kiitos Sister











Tänään,
Tulee olemaan kaunis päivä,
Tunnen sen
Koska aurinko minut herätti
Ja kutsui minut sen valaisemaan valtakuntaan...

Rakkaudella Aurora...

Myyti on myyty! ♥



Sunnuntaina oli sitten aika jännä päivä…
Lähdimme jo lauantaina matkaamme, mutta yövyimme Warkaudessa ennen h-hetkeä.

Sunnuntaina siis hurautimme Enonkoskelle, siellä odotti meidän karvapää, ja tällä hetkellä se pyörii jaloissani.

Nyt olen saanut hetken hengähtää!
Unohdin kuinka paljon aikaa ja hoivaa nuo karvapää pennut vievät, mutta myös antavat takaisin.




Kasvattajan luona... 


Sisarukset... 
*pus* 



Taas tuo katse… 



Sunnuntain matka meni erinomaisesti!
Koira nukkui suloisesti koko matkan ja kotona sai vielä super hepulit! 

Matkallakin se ei oikein suostunut tehdä tarpeitaan, 
vasta silloin kun olimme tunnin päästä kotoa! 




Ensimmäinen yö oli erikoinen…

Kultani nukkui kanssamme, kuin myös piitukin.
Ruokapöydästä tuli koiralle nukkumapaikka ja siellä se olikin koko yön, kunnes kello osoitti 4 aamulla…

Tukastani ja korvista tuli sen lelut
 ja sai minut ylös käyttämään häntä vessaan.
 Nukahdin uudestaan, mutta kahden tunnin päästä se oli ihan hereillä,

mutta minä en!
Vähän kyllä väsytti,
 mutta otin sitten aika pitkät päivä unoiset!



Piitun kanssa se on pärjännyt, no miten sen sanosi…

Piitu on muutenkin vähän luonteeltaan prinsessa, joten hämmentynyt ja vähän ärtyinen se on ollut koirasta.
Mutta välillä se nuuhkii ja antaa sen antaa pusuja.

Mutta uskon että ajan kanssa heistä tulee ystävät!
Se on vain raukan näköistä kun pentu pyrkii Piitun luo, ja Piitu vain murhataa ja karkaa pois…

Voi piitu..



Play with me? 


Luimukorvat sillä myös on! Jes!


Muistan vieläkin sen,

 kun Piitu oli pentu, hänelle piti antaa ruoka kädestä ensimmäisinä päivinä.

Tämä tapaus?

Sille maistuu kaikki! Jopa porkkanat jotka keitin hänelle.
Se saa jopa aikamoisia hepuleita, kun piitu saa ruuan ja se joutuu katsomaan vierestä.

Se saa jopa aikamoisia hepuleita, kun piitu saa ruuan ja se joutuu katsomaan vierestä.





HÄNTÄ!

Piitullahan on pienen pieni häntä,
 joten tämä pitkä huiskiva penselli herättää minussa aikamoisia hassuja tunteita!
Pidän kyllä siitä, mutta on se kyllä hassu!



Pentu oli myös jo kasvattajan luona aika moinen puutarhuri…

Siellä se muiden runttukuonojen kanssa on kaivanut aikamoisen kuopan!

Puutarha työ jatkuvat täällä kotonakin!







Vauhtia tältä ei puutu ja muutenkin se saa välillä aikamoiset hepulit,

Juoksee, puree varpaita, leluja, kaivaa kuoppaa sänkyynsä, roikkuu tukasta, näkee itkuisia unia, lupsuttaa pentuisia pusuja, ja kääriytyy välillä syliin.



 Sellainen on meidän Myyti, ja lisää hauskoja hetkiä varmasti tulee! Odotan vain kun Piitu ja Myyti ovat ystäviä…


Rakkaudella pennunhoitaja Aurora.