Tänä syksynä oli pakko ostaa uusi
takki, vanha kiristi henkeä niin että odotin vaan nappien lentämistä seinään.
Tiesin heti minkälaisen takin haluaisin. Perinteisen anorakin, semmoisen mikä
kestää sitten myöhäiseen maailmanloppuun, eli melkein ikuisuuden. Ongelmia tuli
tietenkin matkan varrella, varsinkin kun olen ihminen joka menee sekaisin
väreistä. Ja jos värillä on osuva nimi, olen heti myyty. Viime päivinä olen
katsonut huulet hymykuopissa Tikkurilan värikartastoa, kuinka ihana se voi
olla?
Onneksi minun ei tarvinnut
värivalintaa näistä kaikista houkuttelevista väreistä. Joka päivä minulla
vaihtui se ’oikea’. Äiti sitten onneksi työmatkallaan nappasi liikkeestä
Vadelman värisen takin.
Pari viikkoa sitten perheretkellämme
sain sitten ikuistettua pari kuvaa…
’’Missä on mun pilvet?’’
Täällä.
Rakkaudella Pilvibongari Auroranne
Ps.
Takki on ihan älyttömän mukava, eikä
se tule olemaan viimeinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistanne!