.: Eino vei

Taas yksi rentouttava ja hauska viikonloppu takana. Tein asioita josta olen haaveillut, asioita jotka saavat minut hyvälle mielelle, ruokaa, ystäviä, auttamista.

Perjantaina tuli vihdoinkin ne yo-tulokset! Ja, petyin ehkä hieman… Enkun tiesin heti jo alusta lähtien, että uusintaan. Historia pysyi siinä ’’kelpaa mulle’’ alueessa. Mutta ruotsi, se meni tippumaan. En olisi todellakaan halunnut uusia sitä, mutta nyt pitää..

Yhyy…

Mutta murjottaminen kesti sekunnin.

’’Määhän voin saada vaikka paremman kuin C:een’’

Perjantain taksvärkkipäivä tuli sopivasti eteen, koska koko kämppä sai kyytiä minun hyväntuulisuudesta, kyllä tuli siistiä!

On niin ihanaa kun saa auttaa. Siivoaminenkin sai vain enemmän intoa, kun viikolla päätin lahjoittaa rahaa Filippiinien hirmumyrskyn uhreille.

Tiedän, olen pitkään miettinyt tätä:

’’Tällä rahalla ostan niin täydellisen mekon itselleni…!’’

Mutta, mulla on vaatteita kaapit täynnä, hyviä ja vanhoja, miksi pitäisi olla lisää?

Tällä hetkellä jossain joku hädässä oleva saa nauttia minun lahjoittamasta avusta.

Se saa jotain mitä en todellakaan olisi saanut ostamalla sitä mekkoa. Se saa aitoa onnea, ja niin minäkin saan nyt, kun ajattelen asiaa!

Ei harmita yhtään että ytl ei ollut sen kiltimpi, olen silti onnellinen että saan auttaa, joko raha summalla tai lattioiden pesemisellä!

Eilinenkin tyttöjen-ilta tuli niiiin sopivaan kohtaan. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun maha on täynnä ruokaa ja se täyttyy ihanasta höpinästä ja naurusta.

Vaikka illalla baarissa ei tullut todellakaan tanssittua niin paljon kun perjantaina mopin kanssa. Mutta ilta oli hauska, ja voitin myös Trivial Pursuit pelin!

Korua pääsi sitten hajoamaan, onneksi baarissa ei hajonnut. Piti tyytyä simppelimpään koruun. Toisaalta luulen että mekon erikoisuus oli katseiden kääntäjänä…