Pentujengi!

Kotona jäljeen! Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän tuntuu sietävän automatkoja. Kärsin aina tekemisen puutteesta, vieressä on kyllä aika kirjoja ja lehtiä… Mutta ei huvita?

Muutenkin jännitti kun auton nokka osoitti Enonkoskelle pain… Noin kolme vuotta sitten haimme rakkaan Piitu koiran sieltä. Ja kyllä, tällä kertaa siellä odotti uusi perheenjäsen!

Kolme vuotta sitten taloon astui minun ensimmäinen koira, vanhemmilleni se oli toinen. Olimme jo pitkään miettineet koiraa kotiimme, tiesimme että se tulee olemaan tyttö. Miksi juuri tyttö? No vanhemmillani oli ollut poikakoira, ja se oli kaikkien alfa-uroksien alfa-uros! Rotuun päädyimme kirjan kautta, se näytti terhakkaalta ja aktiiviselta. Ja hieman erinlaiselta. Kävimme pari kenneliä kunnes nappasi. Enonkoskelta löytyi täydellinen koirankasvattaja! Ja silloin kun haimme Piitun kotiin, kasvattaja sanoi, ‘’ Tämä ei tule todellakaan olemaan teidän viimeinen Austraalianpaimenkoiranne! ’’. Ei niin, kolme vuotta sitten emme olisi ajatelleetkaan palaavamme tänne taas. 

Piitu on tuo pilkullinen yksilö ja tämä iso kokoinen karhu on kasvattajan yksi neljästä. Brazos on kyllä yksi karvaisimmista aussieista jonka tunnen! 11 vuotiaaksi se on myös todella leikkisä, ei meinannut Piitu lähteä mukaan! 

Voi sitä pissan tuoksun ja vinkumisen määrää! Pennut tulvivat heti jalkoihin ja syliin. Puremaan vaatteita ja ihmettelemään uusia tulokkaita. Kaikki olivat niin terhakoita, pehmeitä ja älyttömän suloisia!

Sitten alkoi tyttö koiran tutkiminen, mutta se ei lähtenyt hyvin! Tutkimme ensin kaksoisia mutta poika kaksonen eksyi aina uudestaan ja uudestaan syliimme ja luulimme sitä tytöksi.

Tyttö löytyi! Mutta se ei herättänyt meissä kauheasti intoa. Kasvattaja sanoi että se olisi rauhallinen yksilö, mutta Piitumme on jo niin yli rauhallinen.

Alkoi siis suuren suuren pohdinta näiden kahden välillä. Täpläpäinen oli vilkas, rohkea ja utelias. Kuulemma ensimmäinen joka lähti pentulaatikosta pois! Ruskea taas oli kaksosen ja tähtitytön vastakohta…

Ongelma iski!

Tähtityttö?

Ruskea?

Eikun tää! Kato miten se katsoo?!

No kato miten tää katsoo?!

Tää on niin pehmee..

Niin on tääkin!

Tää puree!

Niin on tääkin!

Tää iskee silmää!

No tää taas katsoo kuin se kuuntelisi!

Okei tämä se on!

Vai onko sittenkään?

Sitten tapahtui jotain kummaa… Se katsoi minua sivu silmällä ihan liian ihanasti. Siinä oli jotain niin hellyyttävää… 

Kyllä, tämä se on..

Tämä juuri

Tämä täällä ylhäällä!

Tämä tähtityttö

Tämä uusi ihanuus

Tämä joka tuoksuu hyvältä…

Tämä pehmä pötkö!

Tämä jota voi pussailla

Ja pitää sylissä

Ja rapsuttaa

Joka sopii myös toisten syliin…

Tämä, uusi paras ystäväni!

Rakkaudella Aurora ja vielä toistaiseksi tuntematon tähtityttö!